Tero Laako Isänä olemisen problematiikasta

© Tero Laako

Haluan näyttää työlläni stereotypioista poikkeavan toisen todellisuuden. Minua kiinnostaa feminismin metodi, jossa tutkitaan, miten sukupuolieroa tuotetaan lehtien palstoilla tai todellisissa perheissä isän ja äidin rooliodotuksineen. Kysytäänkö arkiuutisten kohdalla koskaan, miksei perheensä surmannut isä saanut apua ajoissa? Epätoivoiseen tekoon päätynyt äiti nähdään taas olosuhteiden uhrina.

Käytän sarjassani hyödykseni valokuvan terapeuttista todistusvoimaa ja kuvitan oman elämäni avainhetkiä uusiksi kuviksi pojan ja miehen kohtalosta ja kohtelusta. Nämä tarinat jäävät yhteiskunnassa liian usein piiloon. Rakkain muistoni omasta isästäni on vuonna 1952 kahden kesken vietetty hetki Sokoksen ylimmän kerroksen ravintolassa. Muistan, kuinka tarjoilija toi kukon puolikkaan soikeassa padassa valkealle pöytäliinalle ja eri astioissa Pariisin-perunoita ja salaattia. Ruoka aseteltiin lautaselleni. Ja me olimme vain kaksistaan, näköala Helsingin yli. Oli koko lapsuuteni ajalta aivan ainutlaatuinen elämys, että juuri minulle järjestetään jotain erityistä varta vasten, sillä normaalisti äiti piti huolen, etten saanut edes kutsuilla ottaa mitään pöydästä.

Valokuvaajat

ISÄ — Voimauttavia valokuvia Raahen Galleria Myötätuulessa 1.10.–27.11.2010

Näyttelyn on tuottanut Helsingin kaupunki. Valtion valokuvataidetoimikunta on tukenut näyttelyä. Jugendsalin yleisöluentosarja 2007 on toteutettu yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Tasa-arvoasian neuvottelukunnan kanssa.