Seija Salminen - Nuoret isät

© Seija Salminen

On ihmeellistä, miten paljon isyys on muuttunut oman elämäni aikana ja kuinka paljon isät osallistuvat nykyisin lastensa ja perheensä elämään. Isyyden muutos on selvinnyt minulle projektini kautta. Isyysprojektin kokouksissa aloin ajatella omaa isääni ja sitä, miten hän ei ollut läsnä. Omaa miestäni ajatellessani huomasin hänen osallistuneen jo enemmän lastemme hoitohetkiin vauva-aikana, mutta ei juuri sen jälkeen. Työ on vienyt niin oman isäni kuin miehenikin. Aloin seurata, miten nuoret vävyni osallistuvat lastensa elämään ja miten he antavat myös tilaa nuorille vaimoilleen. Ennen naiset eivät saaneet lainkaan omaa aikaa lasten ollessa pieniä, mutta nykyisin se tuntuu aivan luonnolliselta. Uskon, että tasa-arvoistuminen johtuu ennen kaikkea arvojen muuttumisesta.

Oma lapsuuteni oli kyllä turvallinen ja isäni huolehti meistä ja perheestä. Tämän päivän nuoret isät katsovat kuitenkin perhettä ihan eri näkökulmasta, he näkevät sen merkityksen positiivisena ja asettavat perheen päällimmäiseksi arvoissaan. Myös nuoret naiset osaavat jo jakaa vanhemmuutta ja jättävät lapsen välillä kokonaan isän vastuulle. Silloin isä saa tilan oppia vastaamaan lapsen arjesta. Toinen vävyistäni onkin kertonut olevansa iltaisin aivan poikki, koska lasten kanssa touhuaminen ja arki ovat fyysisesti niin raskasta. Tätä kautta on aivan luontevaa, että mies voi valmistaa kotona ruokaa työpäivän päätteeksi, vaikka vaimo olisi ollut kotona lasten kanssa. Itselleni pienten lasten työssäkäyvänä äitinä olisi ollut suuri asia, jos isä olisi joskus jäänyt hoitamaan sairasta lasta kotiin.

Ennen ei myöskään ajateltu, että vanhemmilla olisi tarve tavata toisiaan ja käydä lastensa kanssa kahviloissa. Tänä päivänä maailmalla matkustellessaan voi missä tahansa nähdä isiä lapsineen kahviloissa. Omat vävyni ovat löytäneet toisensa sukellusharrastuksen kautta. He asuvat lähekkäin toisiaan ja viettävät paljon aikaa yhdessä lastensa kanssa. Kuvatessa vävyjäni kiinnitin kuitenkin eniten huomiota heidän emotionaaliseen vastuuseensa lapsesta: he tarttuvat lapseen, kun lapsella on hätä. Heillä on äidin tavoin emotionaalinen vanhemmuus. On ihana tunne katsoa omien tytärten valintoja, samastua heidän äitiyteensä ja iloita siitä, miten he saavat tukea miehiltään.

Vanhemmuuden jakamisella on valtava merkitys parisuhteelle. Lapsen kannalta taas tärkeintä on se, että vanhemmat antavat tilaa toisilleen ja tekevät työtä sen eteen, että heillä on keskenään hyvä olla. Äiti ei jää parisuhteessa henkisesti yksin, vaan saa tasavahvan parin puolisostaan, kun isä kypsyy vanhemmuutensa myötä. Erotapauksissa vanhemmuuden vastuun jakaminen on tärkeää yhtä lailla isälle kuin äidillekin.

Meidän isyysryhmän tarinat ovat tuoneet esiin, kuinka yksin ihminen tässä elämässä on eron tapahduttua. Luotan kuitenkin nuoriin ja näen peruspositiivisen kehityksen. Kaiken tämän lyhytnäköisyyden keskellä on nuoria, jotka tekevät omia valintojaan, uskaltavat sitoutua ja perustaa perheen. Siinä täytyy olla elämänvoimaa.

Isyys ei ole helppo tie. Vaikeinta vanhemmuudessa, isyydessä ja äitiydessä, on kohdata lapsen ahdistus, väsymys ja kiukuttelut. Pienet hetket saattavat tuntua siltä, ettei tästä selvitä. Taustalla voi olla lapsen väsymys tai nälkä. Arki. Se on vaikeinta sekä isyydessä että äitiydessä. On hyväksyttävä, että jokainen lapsi on erilainen, hyväksyttävä lapsi sellaisena kuin hän on ja olla asettamatta valmiita odotuksia hänen elämälleen. Lapsen tarve turvallisuuteen, lohdutukseen ja hellyyteen on sama molemmilta vanhemmilta. Lapsen täytyy voida luottaa vanhempiinsa. Palkitsevinta vanhemmuudessa on lapsen katse, käden kosketus tai puhelinsoitto omalta nuorelta. Meidän isyysryhmäänkin heijastuu se hyvänolon tunne, jota isä isyydestään saa. Oman kuvasarjani toivoisin herättävän katsojassa ajatuksen: miten miesten itsensä kannalta on ihanaa olla hyvä isä.

En usko, että isyys on vielä tasaveroista äitiyden kanssa suomalaisessa yhteiskunnassa. Edelleen ajatellaan, että mies on perheen pää ja että hänen täytyy vastata perheen toimeentulosta. En usko, että on mitään biologisia syitä siihen, että vanhempainlomia voisi käyttää vain toinen vanhempi. Arvot muuttuvat hitaasti. Olisi tärkeää, että keskusteltaisiin enemmän siitä, miten miehellä olisi vanhempina samat edut ja velvollisuudet kuin naisella, ettei yhteiskunta odottaisi, että äidillä on viimekädessä vastuu lapsesta.

Olen saanut kaikista meidän kokouksistamme ja luennoistamme todella paljon. Olemme usein ystäväni Marjan kanssa puhuneet kokouksen jälkeen tästä melkein kyynelsilmässä. On todellinen rikkaus olla mukana. Valokuvan voima on kuvan katsomisen hetkessä. Vanhaan kuvaan sisältyvien tarinoiden merkitykset laajenevat niin, ettei niitä pysty kertomaan. Isyysprojektissa koen oppineeni valtavasti juuri oman isäni elämästä toisten ryhmäläisten tarinoiden kautta. Olen oppinut näkemään oman isän läsnäoloa ja sen puuttumista. Oma isäni oli öljyn kuljettaja. Kuinka pitkältä lapsena tuntuikaan odottaa häntä jouluksi kotiin, vaikka hän varmasti tuli jo iltakahdeksalta. Olin isän tyttö. Meidän luonteemme kohtasivat ja siksi parhaimmat keskustelut syntyivät isän kanssa. Pikkusisko taas oli temperamentiltaan äidin kaltainen ja toteutti elämässään äidin haaveita, kun minä korjasin volkkaria isän kanssa.

Ryhmän eroisien tarinoiden kautta olen kehittynyt ajattelemaan asioita miehen näkökulmasta. Se on kasvattavaa ajatellen omaa parisuhdetta. Uskon, että näin on käynyt myös toisin päin. Ryhmän tarinat ovat pehmentyneet prosessin aikana, eivätkä mielipiteet ole enää niin mustavalkoisia kuin alussa. Oli hirveän vapauttavaa, kun aluksi avattiin omaa isäsuhdetta. Ei ajateltu enää vain meidän sukupolven isyyttä, vaan myös monia sukupolvia taaksepäin. Kun ihminen kohtelee läheisiään huonosti, se ei kohdistu ainoastaan laiminlyönnin kohteeseen, vaan myös seuraaviin sukupolviin. Yhtä lailla seuraaviin sukupolviin heijastuu myös lapselle osoitettu rakkaus ja hellyys.

Valokuvaajat

ISÄ — Voimauttavia valokuvia Raahen Galleria Myötätuulessa 1.10.–27.11.2010

Näyttelyn on tuottanut Helsingin kaupunki. Valtion valokuvataidetoimikunta on tukenut näyttelyä. Jugendsalin yleisöluentosarja 2007 on toteutettu yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Tasa-arvoasian neuvottelukunnan kanssa.