Eddie Iles - Isyyden ilo

© Eddie Iles

Näyttelysarjani on syntynyt uuden isyyden arvokkuuden innoittamana. Sarjassani näytän oman kasvuni isästä isoisäksi, mutta annan pääosan oman esikoispoikani Matthewin, sekä kolmiapilaperheenisä Kimin, nuorelle isyydelle. Isyysprojektin aihevalintani löytyi luontaisesti, kun poikani Matthew tuli kertomaan vaimoaan Terhiä halaten: "Me olemme raskaana!" Koin, että hänen hauska sanavalintansa kertoi kaiken oleellisen hänen asennoitumisestaan isyyteen. Isäksi tulemisen riemu näkyi Matthewin lähettämissä lukemattomissa kamerakännykkäkuvissa ja hellissä isi-kommeteissa esikoisvauva Lukaksen syntymän jälkeen.

Toinen näkökulmani uuteen isyyteen löytyi sattumalta tutustuttuani naapurissani asuvaan naispariin. Keinohedelmöityksellä kahden äidin ja isän perheeseen syntyneellä kaksivuotialla tyttärellä on kaksi kotia ja kolme välittävää vanhempaa. Kim-isä hoitaa tytärtään luonaan säännöllisesti. Kuvausprosessin aikana saimme jakaa kokemuksiamme isyydestä.

Hienointa isyydessä on läheinen suhde omiin lapsiin, vaikeinta taas lapsen tiiviin äitisuhteen hyväksyminen. Oman isyyteni rakennusainekset koen saaneeni kulttuuritaustastani maltalaisuudesta ja katolilaisuudesta, sekä etenkin aiemmasta ammatistani psykiatrisena sairaanhoitajana. Vaikka isäksi tuleminen ei aina vaadi juuri vahinkoa enempää, omassa avioliitossani vaimoni Riitan kanssa vanhemmuus oli suunniteltua ja jokaisella kolmella kerralla suuri siunaus. Nathalie syntyi 23.3.1971 ja Matthew 1.4.1974 Englannissa ja nuorimmaisemme William Suomessa 26.2.1981.

Omat vanhempani saivat neljä poikaa kolmen vuoden välein, joista itse synnyin kolmantena. Esikoisena syntynyt tytär menehtyi 15 kuukauden ikäisenä toisen maailmansodan vaikeissa olosuhteissa. Sain varttua suuren rakastavan suvun ja serkkulauman ympäröimänä Maltalla. Kasvuympäristöni jäljet näkyvät yhä edelleen tarpeessani kerätä välittäviä ihmisiä ympärilleni.

Omassa isyydessäni minulle oli tärkeää osallistua lasteni kasvatukseen mahdollisimman paljon. Koska Riitan kanssa teimme molemmat vuorotyötä, tuli vanhemmuuden vastuut luontevasti jaettua. Sain olla lapsiani lähellä heidän arjessaan, mistä olen ollut jälkikäteen hyvin kiitollinen. Tänä päivänä saan nähdä, kuinka omat aikuiset lapseni omaksuvat perinnökseen saman tiiviin ja välittävän perheen mallin, joka heidän lapsuudessaan on ollut.

Isoisyyteni alkoi vuonna 2001 esikoistyttäreni Nathalien Joakim-pojan synnyttyä. Nathalien Sanni-tytär taas syntyi samoihin aikoihin Matthewin Lukasin kanssa. Serkkusarja on juuri täydentynyt Matthewin vastasyntyneellä poikavauvalla ja myös kuopuksemme William odottaa esikoistaan. Neljän lastenlapseni isoisänä, nannu-Eddienä, saan kokea taas uuden puolen isyydestä: yhä uusien ihmisalkujen syntymisen kasvavaan Ilesin perheeseen.

Perheenjäsenten valokuvaaminen on aina kuulunut tärkeänä osana elämäntapaani. Uskon, että valokuvaharrastus on saattanut periytyä omalta isältäni. Erityisesti eräs minulle rakas lapsuusvalokuva, jonka isä on ottanut minusta ja veljestäni, on ehkä avannut minut ymmärtämään valokuvien tunnetasolla mittaamatonta merkitystä.

Valokuvaajat

ISÄ — Voimauttavia valokuvia Raahen Galleria Myötätuulessa 1.10.–27.11.2010

Näyttelyn on tuottanut Helsingin kaupunki. Valtion valokuvataidetoimikunta on tukenut näyttelyä. Jugendsalin yleisöluentosarja 2007 on toteutettu yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Tasa-arvoasian neuvottelukunnan kanssa.