Isyydestä

© Eddie Iles

Tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon halua isyyden vahvistamiseen. Silti keskustelussa ei aina päästä tasolle, jossa aidosti uusia, erilaisille perheille sopivia käytäntöjä löytyisi. Isyyttä rakentavien lähestymistapojen sijaan jäämme usein taistelemaan siitä, onko lopulta miesten vai naisten syytä, että parisuhteet kariutuvat ja maailmaan syntyy isättömiä lapsia. Isyys on vaikea aihe, sillä jokaisella meistä on siitä omat tunnekokemuksemme. Täysin vastakkaiset isyyselämäntarinat ovat aivan yhtä tosia ja tärkeitä riippumatta siitä, olemmeko rakastavan ja turvallisen isän, hylkääjäisän, avioerossa lapsestaan eristetyn isän lapsia; vai ovatko isät tai äidit elämämme parisuhdehistorian perusteella perheittensä altavastaajia. Mikään yksittäinen tarina ei määritä isyyden koko syvyyttä, vaikka omassa elämässämme juuri se on ollut käänteentekevän merkityksellinen.

ISÄ — voimauttavia valokuvia -näyttelyssä olemme halunneet päästä pidemmälle isyyskeskustelulle tyypillisestä vastakkainasettelusta. Näyttely kertoo isän korvaamattomuudesta, mutta se näyttää myös haavoittuneen isyyden. Isä jättää aina lapsensa elämään jälkiä riippumatta siitä, kuinka hän käyttää mahdollisuutensa vanhempana. Näyttely ei esitä kattavaa kuvaa isyydestä, vaan monta tärkeää tarinaa jää kertomatta. Yleisön omille tarinoille antavat tilan näiden sivustojen yleisögalleria sekä isyysaihetta eri näkökulmista syventävät yleisöluennot keskusteluineen.

Vaikka isyys on muuttunut valtavasti viimeisten sukupolvien aikana, on todella jaettuun vanhemmuuteen vielä matkaa. Oma harras toiveeni on, että näyttelymme voisi olla avaus siihen suuntaan, että isyyden vahvistamisesta voitaisiin keskustella ilman katkeruutta ja syytöksiä, tunnusten, ettei erilaisten perhemuotojen tarpeita voi niputtaa yhteen muottiin. Isyysprojektin kokemusten perusteella uskon, että se on mahdollista. Näyttelyn kuvaajien kaksivuotisessa voimauttava valokuva -prosessissa tapahtui jotain hyvin tärkeää: oman elämäntarinan isyyskokemusten kohtaamisesta seurasi se, että aloimme nähdä isyyttä laajemmin ja syvemmin. Isät ja äidit, lapsettomat ja isättömät, rakastavan isän ja haavoittavan isän lapset, alkoivat ymmärtää toisiaan. Vaikka moni tämän päivän nuorista isistä ja äideistä ei ole omassa lapsuudessaan saanut tasavertaisen vanhemmuuden mallia omilta vanhemmiltaan, ovat he silti kyenneet rakentamaan sitä omissa perheissään ja samalla nähneet sen tukevan sekä lapsen elämää että omaa keskinäistä suhdettaan. Nämä valinnat muuttavat yhteiskuntaa, jossa isyys ja äitiys aletaan vähitellen nähdä käytäntöjenkin tasolla yhtä arvokkaana ja velvoittavana — ei toisiinsa verrattavana tai toisiaan korvaavana.

Miina Savolainen
Isyysprojektin ohjaaja

ISÄ — Voimauttavia valokuvia Raahen Galleria Myötätuulessa 1.10.–27.11.2010

Näyttelyn on tuottanut Helsingin kaupunki. Valtion valokuvataidetoimikunta on tukenut näyttelyä. Jugendsalin yleisöluentosarja 2007 on toteutettu yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Tasa-arvoasian neuvottelukunnan kanssa.